Helsingin Työväenyhdistyksen Naisosasto (HTY:n naisosasto) ei hyväksy Helsingin kaupungin linjausta sulkea vanhainkoteja, vaikka paikoista on jatkuva pula.
Vanhusten ja heidän omaistensa joukossa huolta on aiheuttanut myös vanhusten mielivaltainen pomputtelu paikasta toiseen.
– Joissakin tapauksissa vanhus on ollut kahdeksassakin eri hoitopaikassa vuoden sisällä, HTY:n naisosasto toteaa.
Vanhusten laitoshoitoa tarkastellaan suurena taloudellisena rasitteena. Siltä on vaadittu samaa tehokkuutta kuin autotehtailta ja telakoilta. Elämänkaarensa viimeistä vaihetta eläviä vanhuksia käsitellään kuin kustannuserää, josta on päästävä mahdollisimman nopeasti eroon.
Vanhusten laitospaikkojen vähentyessä tavoitteena on vanhusten kotihoidon, palvelutalojen ja tehostetun palveluasumisen lisääminen. Näitä palveluja ei ole kuitenkaan riittävästi tarjolla. Paljon hoitoa vaativia vanhuksia ei voida sijoittaa palvelutaloihin. Tehostetun palvelun talotkaan eivät siihen pysty. Vanhusten hoiva toimii entistä enemmän omaisten ja läheisten varassa. Silti on muistettava, että suurikaan rakkaus ei korvaa ammattitaitoa.
Vanhusten hoiva on jäämässä yhä enemmän vanhuksen itsensä järjestettäväksi ja myös kustannettavaksi. Vanhustenkin elämää leimaa yhä jyrkempi luokkajako. Eläkeläiset jakautuvat köyhiin ja sairaisiin ja toisaalta rahaa käytteleviin aktiivisiin ikäihmisiin.
Vanhusten asumiseen, hoivaan sekä toimeentuloon liittyvät kysymykset ovat suuressa määrin naiskysymyksiä. Kaksi kolmasosaa 75 vuotta täyttäneestä väestöstä on naisia. Myös ikääntyneiden naisten pienituloisuus on yleisempää kuin ikääntyneiden miesten. 2000-luvulla pienituloisten naisten osuus oli noin kaksi kertaa suurempi kuin vastaava miesten pienituloisuusaste
– Miten kasvava ryhmä vanhuksia hoidetaan parinkymmenen vuoden kuluttua, kun suuret ikäluokat ovat päälle kahdeksankymppisiä, jos laitoshoito on ajettu alas, eikä heitä pystytä palvelutaloissa hoitamaan? HTY:n naisosasto kysyy.