Anu H.

VASEMMISTONAISTEN VALTAKUNNALLISESTA KOKOUS

26–27.11.2022

Hotelli Rantapuisto, Vuosaari, Helsinki

 

Sisältö

 

1. Lyhyt kokonaiskuvaus
2. Seminaari 26.11.2022 klo 10–12
3. Esteettömyys, joka ei toteutunut

********

1. Lyhyt kokonaiskuvaus

 

Vasemmistonaisten valtakunnallinen kokous pidettiin 26–27.11.2022 Helsingin Vuosaaressa sijaitsevassa hotelli Rantapuistossa (Furuborginkatu 3, 00980 Helsinki).

 

Hotelli Rantapuisto on entinen, alun perin 1963 rakennettu ja 1980-luvulla laajennettu pankin (PYP/SYP) koulutuskeskus, joka 2000-luvulla muutettiin ensin Unitas Kongressikeskukseksi ja sitten hotelli Rantapuistoksi.

Kokouspaikka oli kaukana ja julkisella liikenteellä huonosti tavoitettavissa (lähin bussipysäkki n. 900 metrin ja lähin metroasema n. 1,7 km:n päässä). Osittain tästä syystä Rantapuistoon oli järjestetty bussikyyti 26.11. aamulla Rautatientorin tilausbussipysäkiltä ja takaisin samaan paikkaan 27.11.2022 iltapäivällä kokouksen päätyttyä. Muut mahdolliset kyydit oli järjestettävä itse.

 

26–27.11.2022 pidettyyn Vasemmistonaisten kokoukseen osallistui yhteensä noin 60 edustajaa ympäri Suomen. HTY:n Naisosaston edustajia oli paikalla 4: Helena Auvinen, Anu Hanski (26.11.2022), Pirkko Kaskikorpi ja LM Thuring. Kokous alkoi seminaarilla ja jatkui varsinaisena vuosikokouksena. Seminaarista tarkemmin kohdassa 2.

 

Vuosikokousosiossa hyväksyttiin keskustelujen ja muutosesitysten jälkeen uusi poliittinen ohjelma, toimintasopimus ja Iranin demokraattista kehitystä tukeva kannanotto. Sekä ohjelman että sopimuksen ehkä merkittävin muutos oli se, että molemmissa teksteissä hyvin johdonmukaisesti rinnastettiin naiset ja ei-binäärit ihmiset.

Kokouksessa myös valittiin uusi puhenainen, 2 varapuhenaista sekä 20-henkinen hallitus eli Valtikka. Puhenaisena jatkaa Veronika Honkasalo. Varapuhenaiset vaihtuivat: nyt valittiin vantaalainen Gashaw Bibani ja kotkalainen Arja Tauria-Huttunen. Uusi Valtikka on koostumukseltaan entistäkin monipuolisempi: mukaan valittiin niin maahanmuuttajataustaisia kuin eri paikkakuntia, ikäryhmiä, kokemustaustoja ja sukupuolikirjoa edustavia henkilöitä, mm. monen naisosastolaisen tuntema Lena Paju Hankasalmelta. Kokous sujui aikataulussa ja hyvässä hengessä. Esteettömyys ei kuitenkaan täysin toteutunut, siitä tarkemmin raportin lopussa. Naisosaston edustajia ei ollut ehdolla Valtikkaan.

Valtikan kaikki jäsenet

 

26.11.2022 illalla järjestettiin hotelli Rantapuiston tiloissa lisäksi illanvietto, jossa mm. jaettiin Pro Feminismi –palkinto. Se annettiin ohjaaja Suvi Westille, joka piti palkinnon saatuaan todella koskettavan puheen.

********

2. Seminaari 26.11.2022 klo 10–12

”Tasa-arvon politiikka – politiikan tasa-arvo”

Tutkijat Hanna Ylöstalo ja Anna Elomäki alustivat aiheesta ”Onko Suomen nykyinen hallitus ollut maailman feministisin?”.

Tutkija Anu Koivunen ei päässyt sairastumisensa vuoksi paikalle. Hänen alustuksensa (”Politiikka, media ja sukupuoli 2020-luvulla”) jäi siten kuulematta.

 

Tutkijat Ylöstalo ja Elomäki aloittivat kertomalla Sanna Marinin hallituksen poliittisesta representaatiosta, jolla he tarkoittivat poliittista edustusta eli paljonko naisia lukumääräisesti on eduskunnassa ja hallituksessa. Sillä mittarilla mitattuna Suomi heidän mielestään johtaa representaatiotilastoja. Representaatiosta kertoi myös tutkijoiden puhe miehisen kuvaston haastamisesta: Marinin hallituksen naisministerit ovat heidän mukaansa näyttäytyneet, pukeutuneet ja ehkä myös tietoisesti käyttäytyneet naisellisemmin kuin aiemmat naispoliitikkosukupolvet, kieltäytyneet ”häivyttämästä” ikäänsä ja sukupuoltaan, pitäneet äitiyslomia jne. Mikä kaikki on tutkijoiden mielestä ollut omiaan luomaan uudenlaista poliittista tyyliä ja käsitystä siitä, että ammattipoliitikotkin voivat olla erilaisia ja erinäköisiä.

 

Tämän pohjustuksen jälkeen tutkijat keskittyivät pääaiheeseensa: ”Marinin hallituksen tasa-arvopolitiikan onnistumiset ja epäonnistumiset”. He ensinnäkin totesivat, että poliittinen tahto ei yksinään riitä, vaan koalitiohallituksessa vaikuttavat aina eri puolueiden kannat, mikä käytännössä usein johtaa kompromisseihin. Lisäksi ministeriöiden ja niiden virkakunnan välillä voi olla näkemyseroja, samoin työmarkkinaosapuolten välillä. Mutkan matkaan tuo myös se budjettitekninen seikka, että hallituksen tasa-arvo-ohjelmilla ei ole ollut omaa toimintamäärärahaa, vaan rahoitus on tullut aina kulloisenkin ministeriön kehyksen sisältä. Lisäksi ohjelmien toteuttamiseen olisi tarvittu vahvaa tasa-arvoministeriötä. joka ei olisi ”pelännyt astua toisten tontille”.

 

Parhaiten Marinin hallitus on tutkijoiden mielestä onnistunut:

• koulutuksen tasa-arvossa (maksuton 2. aste, oppivelvollisuuden pidennys, tasa-arvosuunnittelu myös varhaiskasvatukseen)
• väkivallan torjunnassa (seksuaalirikoslain uudistus, lähestymiskiellon parannus)

 

”Keskitason menestystä” hallitus on Ylöstalon ja Elomäen mielestä saavuttanut seuraavissa asioissa:

• sukupuolivähemmistöjen asemaa on parannettu, mutta translaki jäi puolitiehen
• perhevapaata uudistettiin, mutta kotihoidontukeen ei keskustapuolueen vastustuksen vuoksi tullut muutosta
• sukupuolinäkökulmaa on saatu valtavirtaistettua ja sen budjetointia parannettua, mutta poliittinen sitoutuminen ja näkyvyys ovat olleet puutteellisia

 

Seuraavissa asioissa Marinin hallitus on tutkijoiden mukaan epäonnistunut:

• palkka-avoimuudessa
• raskaussyrjinnän ehkäisemisessä
• yritysten ja järjestöjen hallintoelimiin ei ole saatu naiskiintiöitä
• samapalkkaisuusohjelma on ollut heikko
• hoiva- ja hoitoalan palkkoihin hallitus on ollut suorastaan haluton puuttumaan (”elefantti huoneessa”)

 

Viimeksi mainittuun kohtaan eli hoitoalan ongelmiin puuttumattomuuteen liittyy tutkijoiden mielestä yleisempikin kysymys: miksi työelämä on ollut niin vaikea teema?

He vastaavat:

• koska puolueiden ja ministeriöiden välillä on ollut niin paljon kiistoja
• työnantajien halukkuus näiden kysymysten käsittelyyn on vähentynyt
• hallitus on pitänyt oman tonttinsa tiukasti erillään työmarkkinajärjestöjen tontista

 

Lisäksi tutkijat käsittelivät talouspolitiikan tasa-arvomyönteisiä muutoksia:

• Hyvinvoinnista on ainakin puheen tasolla tehty politiikan tavoite eli ei ole puhuttu pelkästä kasvusta: ”Talous on ihmistä varten eikä päinvastoin.”
• On luotu hyvinvointitalouden käsite.
• On investoitu hoivaan ja koulutukseen, palveluiden laatuun, saatavuuteen ja koulutukseen.
• On luotu ”tulevaisuusinvestoinnin” käsite, jossa hoivaa ei nähdä pelkkänä kulueränä.

 

Sukupuolinäkökulman ottaminen osaksi budjetointia on sen sijaan tutkijoiden mielestä hiipunut. Poliittista tukea asialle on ollut, mutta käytännössä ei ole päästy eteenpäin: talousasioiden sukupuolivaikutuksia ei ole arvioitu kuin vasta jälkikäteen. Toisin sanoen, tietoa tuotetaan vasta budjetoinnin jälkeen, eikä se siksi ole vaikuttanut harjoitettavaan politiikkaan. Lisäksi valtiovarainministeriö ja muut ministeriöt eivät ole sitoutuneet eivätkä luoneet poliittista painetta sukupuolitietoiseen budjetointiin.

 

Kuitenkin hallitus näyttää olevan sitä mieltä, että hyvinvointi saa maksaa. Esimerkkejä:

• perhevapaauudistus
• turvakotien rahoitusta on lisätty (tosin ei tarpeeksi)
• valtionhallinnon tasa-arvotyön rahoitusta on lisätty (mutta summat ovat edelleen pieniä)
• on luotu uusia rakenteita, esim. ihmiskauppakoordinaattori
• perusmäärärahoja (esim. TANE) ei ole juurikaan nostettu
• naisjärjestöjen valtionapu on vähän noussut, mutta on edelleen pieni

 

Koronakriisin hoidossa harjoitettu talouspolitiikka ei tutkijoiden mielestä ollut tasa-arvotietoista.

• Sukupuolinäkökulmaa ei otettu huomioon
• Vain 2,3 % 2020–2021 annetuista koronatuista liittyi suoraan tasa-arvoon
• Usein tässä yhteydessä on vedottu siihen, että aina oli hirveä kiire eikä ehditty tarpeeksi kuulla ja kuunnella ihmisiä – mutta: koronakriisin sukupuolitietoisesta hoitamisesta ei välttämättä myöskään ollut kunnollista näkemystä olemassa!
• Koronatuilla ei luotu pysyviä tai parempia hoivapalveluita, vaan tehtiin pieniä kertaluonteisia investointeja.
• Yritystukia EI kohdistettu naisaloille: vähiten tukea naisalat saivat Business Finlandilta, seuraavaksi vähiten ELY-keskuksilta, ja Valtiokonttori tuki naisaloja suhteellisesti eniten.

Naisyrittäjillä on yleensä pienemmät tulot, siksikö rahaa ei saatu?

Varsinkin Business Finland on teknologiavaltainen ja tukee teknologiayrityksiä, joissa usein on varaa palkata konsultteja laatimaan koronatukihakemuksia.

 

Yhteenveto seminaariosiosta: Kuinka feministinen Sanna Marinin hallitus on ollut?

• poikkeuksellisen naisvaltainen
• tasa-arvopolitiikka ollut agendalla poikkeuksellisella tavalla, tehty monia merkittäviä uudistuksia
• Hallituksen brändi on ollut edistyksellinen, joten hallitukselta on vaadittu paljon enemmän kuin aiemmilta hallituksilta.
• Poliittiset ristiriidat estivät ja vesittivät hoitajien palkkataistelun tukemisen.
• Oliko oikeasti poliittista tahtoa ja korkean tason poliittista tukea esim. Marinilta itseltään näille hankkeille?
• hallituksen tahto/hallitusohjelma vs. kansalaisyhteiskunnan paineen ja kansalaisaloitteiden merkitys: esim. aborttilainsäädäntö

 

Tutkijoille tehdyissä kysymyksissä korostuivat seuraavat asiat:

• perustulon merkitys korona-aikana
• kouluruokailun merkitys korona-aikana
• lähisuhdepalvelut korona-aikana
• Hoitajat koulutetaan Suomessa, mutta alan ongelmien vuoksi he joko lähtevät ulkomaille tai vaihtavat alaa.
• Yhteiskunta pantiin kiinni, koska sairaaloissa (tai pikemminkin niiden teho-osastoilla) ei ollut tarpeeksi hoitopaikkoja eikä hoitajia.
• Korona-aikana olisi tarvittu uusia tukimuotoja, kuten:
  • väkivaltapalveluita
  • mielenterveyspalveluita
  • nuorisopalveluita
• ”Terveys edellä”-ajattelu oli pohjimmiltaan hyvin keskiluokkaista: ei kaikilla ollut mahdollisuutta jäädä kotiin etätöihin tai pitää huolta lasten etäkoulunkäynnistä.
• Valmiuslain yhteydessä ei arvioitu sukupuolivaikutuksia lainkaan.
• Koronakriisi korosti yhteiskunnan rakenteellista epätasa-arvoa: kriisioloissa sukupuolisensitiivisyys unohtui heti
• Jos palkkatasa-arvo ja palkka-avoimuus etenevät nykyistä tahtia, ne voitaisiin saavuttaa noin vuonna 2080.
• Hieno hallitusohjelma ei riitä, olisi tarvittu lisää poliittista painetta.
• Koronakriisiä olisi pitänyt hallita tasa-arvotietoisemmin.
• Pitäisi ensin nähdä, missä palkkaeroja on – sen jälkeen niihin on helpompaa puuttua.

 

Lopuksi kysymyksissä ja vastauksissa siirryttiin käsittelemään tulevia eduskuntavaaleja:

• Tasa-arvo ei ole lineaarista: se kulkee eri aikoina eri suuntiin, sekä eteen- että taaksepäin, eikä se ole koskaan valmis.
• Tasa-arvo on konkreettisia tekoja!
• Velkapelottelu:

Hoiva koetaan kalliiksi, koska siitä on totuttu puhumaan kuluna ja naisten halvalla tai ilmaiseksi tekemänä työnä.

• Feministinen taloustiede puhuukin ”uusintavasta taloudesta”, joka on yhtä tärkeää kuin teollisuuden pyörittämä talous.
• ”Nyt(kään) ei ole oikea aika.”
• Talkoot yleensä aina koskevat (vain) naisvaltaisia aloja.
• Leikkauspolitiikkapuhe on noussut: sen sukupuolipoliittiset vaikutukset ovat tiedossa jo 1990-luvulta eli tutkimuksia on!

Nämä on tuotava myös vaalikeskustelussa esille vasta-argumentteina kokoomuksen, persujen jne. ehdokkaille.

• ”Ensi kevään eduskuntavaalit ovat leikkaus- ja turvallisuuspoliittiset vaalit” -vai voisiko olla jotain ihan muuta?
• Turkkia on voitava arvostella!
• Ehdokkaiden mentorointi: mitä vastaat, kun puhutaan leikkauksista tai turvallisuuspolitiikasta tai tulee kuraa niskaan?
• Verkkohäirintä on vakava uhka demokratialle. Moni ei somekuran takia uskalla lähteä ehdolle tai muutenkaan olla näkyvillä.
• Feminismi on popularisoitunut, samoin misogynia. Antigender-liike on kasvava yhteiskunnallinen liike, naisviha on tuotu somesta myös julkiseen keskusteluun.
• Tukekaa toisia naisia somessa!
• Kenen ääni kuuluu koulutusleikkauskeskusteluissa:
  • yliopistojen ääni kuuluu, akateemiset tutkijat osaavat sanoittaa asiansa
  • ammattikoulutuksen ääni taas ei kuulu

Näiden kahden välinen ero on suorastaan tähtitieteellinen!

********

3. Esteettömyys, joka ei toteutunut

 

Kokouspaikka oli sinänsä kauniisti maisemaan istutettu pitkä ja matala rakennus. Tämä loogisesti merkitsi pitkiä käytäviä, jotka järjestäjät olivat omien sanojensa mukaan tulkinneet pyörätuolilla liikkuville esteettömiksi. Mitä ne toki pääasiassa olivatkin – tosin molemmat ravintolat olivat joko portaiden tai keittiön tavarahissin takana. Kokouspaikalle järjestetty bussikuljetus ei myöskään ollut matalalattiabussi eikä siihen siksi olisi pyörätuolilla päässyt. Portaita oli kuljettajan puolelta noustaessa yhteensä 5-6.

 

Esteettömyydessä ei ollut osattu ottaa huomioon seuraavia seikkoja:

• Mitä esteettömyydellä ylipäätään tarkoitetaan: vain pyörätuolilla kulkeviako? entä omilla jaloillaan huonosti kulkevat?
• Kokouspaikka oli kaukana julkisen liikenteen pysäkeistä: nyt lähimmältä bussipysäkiltä oli matkaa 900 m ja lähimmältä metroasemalta 1,7 km.
• Kokousväkeä kuljettamaan oli tilattu portaallinen bussi, ei matalalattiabussia.

 

• Itse kokouspaikka oli omilla jaloillaan huonosti kulkeville selvästi esteellinen:
  • kulku kokoussaliin portaiden kautta (vähintään 2 porrasta)
  • pitkät välimatkat ulko-oven ja kokoustilan välillä
  • pitkät välimatkat kokoustilan ja ruokailutilan välillä
  • pitkät välimatkat majoitustilan ja aamiaishuoneen välillä: esimerkiksi hotellihuone sijaitsi pitkän rakennuksen toisessa päässä, ja sieltä oli aamiaishuoneeseen matkaa lähes 300 metriä.
• Kokoustila oli nouseva eli portaallinen auditorio, jopa ensimmäiselle riville oli ns. esteettömän kulkureitin kautta pari porrasta.
• Podium eli puhujankoroke oli niin ikään parin portaan takana auditorion etuosassa.
• Äänestyksissä sentään joustettiin niin, ettei huonojalkaisten tarvinnut könytä uurnille, vaan uurnat tuotiin heidän luokseen

Ehdotukset jatkoa ajatellen:

• Kaikkia kokouksia ja tilaisuuksia suunniteltaessa on konsultoitava ns. elämysasiantuntijoita: nuoret, hyväjalkaiset ihmiset eivät voi tietää, miltä tuntuu kävellä kipeillä ja huonosti liikkuvilla jaloilla.
• Nykyään otetaan tarkkaan huomioon ihmisten sijoittuminen sukupuolijatkumolle, joten samalla tarkkuudella olisi huolehdittava myös eri tavalla liikkuvien oikeuksista.
• Esteettömyys ei tarkoita vain pyörillä liikkumista, vaan myös omilla jaloillaan huonosti kulkevat on otettava huomioon niin, että tilavarauksissa taataan mahdollisimmat lyhyet välimatkat niin julkisen liikenteen pysäkeiltä kuin rakennusten sisälläkin sekä täysi portaattomuus.

Kalliossa, 4.12.2022

Leenamarja Thuring